Asiaa hoitoalan koulutuksesta

Aikoinaan kun opiskelin sairaanhoitajaksi, puhuttiin mahdollisuudesta joskus saada aikaan palkallinen työharjoittelu. Tällainen kummajainen oli silloin jo käytössä insinööriopiskelijoilla ja eräillä muillakin koulutusaloilla. Keskustelu palkallisesta harjoittelusta on sittemmin tyrehtynyt kokonaan. Eikä ihme.

Aikaisemmin, urani alkupuolilla, kun työpaikassa ilmoitettiin tulevista opiskelijoista, oli fiilis usein se, että kiva kun saadaan lisäkäsiä työhön. Opiskelijasta oli selkeä hyöty työpaikalla ja oli perusteltua keskustellakin palkallisesta harjoittelusta. Enää ei ole mitään perustetta ajatella moista. Opiskelijan tulo työyksikköön on nykyisin kuormittava tekijä.

Koulutusleikkausinnossa on unohtunut muutama keskeinen asia.

Ensinnäkin koulutusleikkaukset aiheuttavat sen, että hoitoalan opiskelija oppii työn työharjoittelussa. Ei koulussa.

Toiseksi koulutusleikkausten aiheuttama opiskelijan osaamisen lasku työharjoittelussa kuormittaa suoraan hoitoalan henkilöstöä.

Kolmanneksi opiskelijavalinnoissa soveltuvuuskokeista luopuminen tuo alalle sinne soveltumattomia ihmisiä, jotka aiheuttavat kuormitusta, vaaratilanteita ja poissaoloja työpaikoilla. Lisäksi nämä alalle soveltumattomat ihmiset jossain vaiheessa siirtyvät muille aloille ja koulutus on ollut täysin turhaa.

Missään nimessä vallitseva tilanne ei ole opiskelijan syy! Opiskelija, varsinkin jos on kiinnostunut alasta, on täysin kykenevä oppimaan asioita.

Tilanne ei ole myöskään opettajien syy. Opettajat opettavat ammattitaidolla ja haluavat varmasti oppilaidensa osaavan vaadittavat asiat.

Syy voidaan johtaa suoraan koulutusleikkauksiin. Jos opettajalle ei anneta mahdollisuutta opettaa eikä oppilaalle anneta mahdollisuutta oppia, ei voida olettaa, että saadaan aikaan ammattitaitoista henkilökuntaa ilman opiskelijan suurta itsenäisen opiskelun panosta sekä työpaikkojen panostusta opiskelijan ohjaamiseen laajemmassa mittakaavassa kuin ennen.

Näin ollen vastuu opiskelijan opettamisesta kaatuu työharjoittelupaikkoihin ja jo valmiiksi ylikuormitetulle hoitohenkilökunnalle. Opiskelijan ohjaus on kuitenkin aina suoritettava mahdollisimman hyvin. Koulutamme työpaikoillamme tulevia alan ammattilaisia, tulevia työkavereita. Koulutamme ihmisiä, jotka jonain päivänä vastaavat sinunkin läheisesi hoidosta.

15-vuotias, juuri peruskoulusta päässyt nuori ei ole vielä valmis itsenäisesti hankkimaan tarvittavaa tietoa, taitoa ja osaamista, mitä alalla vaaditaan. Usein liian itsenäiseksi muuttunut opiskelu aiheuttaa koulun keskeyttämisen ja riski syrjäytyä kasvaa.

Puhutaan, että hoitoala on kutsumusammatti

Kutsumuspa hyvinkin. On toki syytä olla jotain mielenkiintoa hoitaa ihmisiä. Pitää kädestä, silittää, lohduttaa. Hoitotyötä kun ei voi mitata pelkillä tempuilla ja tuloksilla. Tästä syystä soveltuvuuskokeiden puuttuminen on aivan tolkutonta. On uskomatonta, että hoitoalalle koulutetaan iso määrä henkilökuntaa, josta vain murto-osa haluaa hoitaa ihmisiä. Vain osa päätyy työhön alalle. Vain osa on halunnut alun perin hakeutua alalle. Tottahan on, että hoitoalalla eletään jatkuvan työvoimapulan alla. Pula henkilöstöstä tulee seuraavien kymmenien vuosien sisällä aina vaan kasvamaan. Olisiko syytä siis pyrkiä tekemään alasta hiukan houkuttelevampaa? 

Kun pelkkä kutsumus ei elätä.