Hoitajamitoitus

25.02.2019

Hoito- ja hoiva alan ongelmat ovat olleet minulle juuri se syy, miksi olen ehdolla eduskuntaan. Olen tehnyt hoitotyötä yli 20 vuotta. Nähnyt alan laidasta laitaan, leikkaus-salista kotihoitoon, ja korjattavaa on paljon.

Kukaan ei ole välttynyt kuulemasta viimepäivinä sanaa henkilöstömitoitus. Mitoitus on se määritelmä millä rajataan vähimmäismäärä hoitajia yksiköissä. Mitoitus sinänsä ei kuitenkaan kerro vielä mitään.

Kun puhutaan hyvästä, ihmisarvoisesta hoitotyöstä vanhuspalveluissa, vammaispalveluissa tai lastenhoidossa, on kyse paljon muustakin kuin vain mitoituksesta. Hoitajamitoitus on kuitenkin perälauta. Se kohta, jonka alla ollaan jo siinä rajalla, toteutuuko ihmisarvoinen, arvokas ja turvallinen hoito.

Hoitajamitoitusta on istuva hallitus heikentänyt. Tämä on tosiasia, eikä siitä pääse luikertelemaan irti viittaamalla vaikkapa 7 vuotta sitten tapahtuneisiin asioihin. Mitoitusta on heikennetty. Sen lisäksi että mitoitusta on heikennetty, myös valvontaa on heikennetty. Resursseja asianmukaiseen valvontaan ei ole. Tämä yhteisvaikutus on tarkoittanut sitä, että hoiva-alan palveluntuottajilla on ollut tilaisuus heikentää palveluita. Hoitajamitoituksia on täytetty laitoshuoltajilla, kokeilla, kouluttamattomilla sijaisilla ja jopa esimiehillä, vaikka kyseiset työntekijät eivät omaisi mitään osaamista tai edes osallistuisi hoitotyön tekemiseen. Hoitajamitoitus kuuluu kuitenkin olla nimenomaan hoitajamitoitus. Hoitajamitoituksen kuuluu olla hoitotyön ammattilaisten osuus henkilökunnasta.

Yksityistäminen hoiva-alalla saa minulla aikaa kylmiä väreitä. Ilman mitään rajoitteita ollaan valmiita antamaan ihmisten hoito osakeyhtiöiden käsiin. Osakeyhtiön pääasiallinen tarkoitus on tuottaa osakkaille voittoa. Ei hoitaa tai hoivata, vaan tuottaa voittoa. Nyt ollaan sitten päästy näkemään se, minkä me hoitajat olemme tienneet jo pitkään. Ollaan nähty ja kuultu kuinka ruoka-annoksia on pienennetty ja henkilökuntaa supistettu. Ja kaikki vaan sen vuoksi, että pyritään tuottamaan voittoa. Yksityistäminen sinänsä on toteuttamiskelpoinen asia, mutta meidän täytyy tarkkaan rajata se, mitä yksityinen palveluntuottaja saa tehdä ja mitä ei. Ja millä ehdoilla voittoa voidaan tehdä. Hoitajien viestiä on kuunneltava ja valvonta laitettava oikeasti kuntoon. Ei riitä että tarkastusta tekevä henkilö istuu tunnin esimiehen kanssa suljettujen ovien takana, vaan on oikeasti kuunneltava henkilöstöä ja asiakkaita.

En väitä, että kuntien ylläpitämissä laitoksissa oltaisiin vailla ongelmia. Sielläkin on supistettu ja supistetaan. Samat ongelmat löytyvät sieltä myös, erona vaan se, että kunta ei tee palvelulla voittoa. Silti kunta tuottaa saman palvelun, samoine ongelmineen, isommalla hintalapulla. Kuinka näin voi olla? Kunta-alan ongelmia ovat muun muassa toimimaton, liian laaja rakenne ja epärealistinen budjetointi. Rahaa valuu epäpätevään ja tehottomaan hallintoon sekä sellaisten työntekijöiden väkisin työllistämiseen, jotka oikeastaan eivät enää kuulu työelämään.

Minä vaadin perälautaa. Sitä rajaa, jonka alle ei voida mennä. Koska se on vähintä mitä voidaan tehdä. Hoitajamitoituksessa tulee aina ottaa huomioon hoidon vaativuus. Tulee ottaa huomioon hoitajan kokemus ja koulutus sekä työyhteisön kokonaisuus. Hoitajan kuuluu hoitaa. Hoitajan ei kuulu paikata laitoshuoltajan sairaslomaa tai kokin kesälomaa. Hoitajan kuuluu hoitaa. Koska siihen hänet on koulutettu. Siinä hän on ammattilainen. Ja ammattilaista meidän tulee arvostaa.

Mitoituksessa ei ole kyse desimaaleista tai niistä kuuluisista lillukanvarsista. On kyse ammattilaisista jotka huolehtivat meistä, lapsistamme ja vanhuksistamme.

Olisiko tähän nyt aika tehdä muutos? Minun mielestäni olisi.